Olen tässä lukenut Eeva-Liisa Mannerin runoja. Runojen lukemisesta tulee aina jotenkin irrallinen olo, kunhan kyseessä ovat hyvät runot. Näitä rakastan. Sain käsiini kokoelmateoksen, jossa ymmärtääkseni ovat melkein kaikki hänen kirjoittamansa runokokoelmat aikajärjestyksessä. Voisin melkein omistaa tämän kirjan. Runot ovat sellaisia joita usein haluaa lukea uudestaan ja uudestaan. Romaanit ovat mielestäni tylsiä monen lukukerran jälkeen. Ja vain parhaat elokuvat jaksaa katsoa pari kertaa useammin. Leijonakuninkaan nimeen tosin vannon! Paras elokuva ikinä.

Työtilanteeseeni en saanut tänään selvennystä. Iskivät tosin käteen mahdollisen työharjoittelupaikan yhteystiedot. Myyjäharjoittelijaksi keskustaan. Yritän tarttua puhelimeen huomenna ja soittaa. Toinen mitä pitäisi tehdä on käydä oikeusaputoimistosta kysymässä sitä harjoittelupaikkaa, siitä olisi tulevaisuudessa enemmän hyötyä jos sinne oikkikseen hakisi ja joku päivä pääsisikin.

Sitten pitää miettiä tuota laskua joka tuli siitä Saksan matkan sairaalakeikasta. Se porukka siellä ei ole ikinä kuullut sellaisesta kielestä kuin englanti, eivätkä ilmeisesti myöskään yhteinäisestä rahamarkkina-alueesta johon kuuluu se että käytetään IBAN tilinumeroa sekä pankin SWIFT koodia. Samposta sanottiin että he voivat yrittää lähettää rahat sinne noilla tiedoilla mutta mahdollisuudet on 50/50 että menevätkö ne perille, sekä se maksaa mulle 12 e. Eli nyt pitäisi alkaa soitella sinne Saksaan sairaalaan ja selvittää noi koodit ja sitte lähettää rahaa. Kunhan siellä sitten joku edes puhuisi englantia. :D