Jos saisin päättää niin en ikinä nukkuis yksin, koska nukkumaan meno on silloin hankalaa. Tai sitten saisin koko loppuelämäni nukkua niin pitkään kuin haluan koska pääsen sänkyyn yleensä vasta siinä yhden kahden maissa. Nytkin väsyttää enemmän kuin laki sallii mutta silti en halua mennä sänkyyn. Kammoan sitä. Mutta aamulla unien jatkaminen on sitten parasta mitä tiedän. Huomenna tosin pitää herätä aikasin ja aloittaa siivoaminen, ensin pitää paikantaa mistä keittiössä leijuva lemu johtuu, sitten pitää hinkata varmaan olohuone. En tajua miten voin elää tälläisessä kaaoksessa, onneksi siitä tulee huomenna loppu!