Mulle tulee mieleen kaikkia absurdeja tapoja millä tuhoan kaikki mun ihmissuhteet. Välillä ei jaksa välittää. Ja siis en mä kaikkia haluais pistää paskaksi, mutta välillä tekee niin kovasti mieli sanoa ihan kaikki mitä mieleen tulee. Mutta sillä tavalla ei pelata tässä yhteiskunnassa, tiedän sen, niinpä en tee niin. En sanoisi että olen täysin vielä sisäistänyt monia käyttäytymiskoodeja mitkä on ns. oikein yleisen mielipiteen mielestä, etupäässä koska lapsuuteni ei tosiaan ollut niitä kaikista tavanomaisimpia ja saattaapi olla että meillä sisaruksilla on hieman valtavirrasta poikkeavat käyttäytymismallit, ainakin meillä kahdella nuoremmalla. Yritän parhaani että alan ajatella kuin muut ja välillä tuntuukin että se onnistuu mutta sitten tulee takapakkia. En sanoisi että haluaisin täysin kuulua valtavirtaan mutta jotkut asiat olisi hyvä sisäistää kunnolla. Läheisimmät ystävänikään eivät oikein taida kuulua siihen peruskaavaan joten en sitten tiedä mitkä edellytykset on tästä kauheasti omia  näkemyksiään ja sisäisiä maailmankuviaan alkaa muokkaamaan. Toisaalta haluaisinko olla se perusmaija? En.