Jos pistetään monimutkaiset asiat yksinkertaisiksi, niin sain tässä hieman hittiä su-ma yönä. Pari lyöntiä ja pari potkua kohdistettuna päähän. Tuloksena aivotärähdys sekä mustelmia, sairaalakeikka, sekä rikosilmoituksen teko tänään. Tuttu tekijänä. En halua elää tätä elämää, en halua että minulle sattuu näitä asioita. Haluan elää normaalia elämää. Miksi kosmiset voimat eivät voi suoda minulle sitä ilman hankaluuksia? Miksi miksi miksi miksi miksi??? 

Jättäkää mut jo rauhaan ongelmat ja antakaa vain olla. Ansaitsen palan hyvää onnea ja normaalia elämää. Juuri kun minusta tuntui että kaikki oli okei. Juuri silloin kaikki alkaa mennä päin helvettiä. En halua tätä, en halua olla uhri, enkä totisesti halua joutua tekemään päätöstä siitä että teenkö ilmoitusta asiasta vai en. Voinko hyväksyä sen että minuun käydään käsiksi ilman syytä, ilman että itse puolustaudun? Eihän ketään saa lyödä ja potkia päähän kun istuu jo maassa. En tiedä mitä haluan. Ja nyt pelkään. Minua pidetään haavoittuneena enkelinä, tai lintuna (nämä eivät olleet omia sanojani) ja minä haluan vain että saan olla itseni. Että olisin vahva. Niin vahva että kestäisin tämän ilman vaikutusta pääsykokeisiin lukemisiini. Haluan pois täältä, en kestä olla kotona, yksin. Tai oikeastaan en kestä sitä ajatusta että joskus joudun vielä poistumaan täältä.

Miksi? Miksi minuun sattuu? Miksi en saa olla sen ihmisen kanssa joka tekisi kaikesta parempaa, miksi juuri hän pitää minua pelastettavana. En halua olla sitä. Haluan olla minä. Haluan olla minä. MINÄ! Ilman ongelmia jotka muut ihmiset tuovat elämääni. Rauhassa.

Kiitos M&M&A eilisestä. Kiitos A tämän päiväisestä. Olet niin uskomattoman tärkeä minulle.