Eilen oli semisti hyvä päivä. Lukuunottamatta visiittiä kylpyhuoneeseen ja siellä piilottelua. Paniikki <3 Nyt on taas normaali olo. Ellei parempi. Olen yllättynyt. Mutta näin se vain menee. Ainakin mun mielessä, heittelehtii. Ja sitten joskus sitä tajuaa joitankin asioita niin elämä alkaa helpottua. Ikävääkään ei oikeastaan enää ole. Kunhan ei ajattele. Olen ottanu nyt sellaisen asenteen että jos on tarkoitettu niin me saadaan P:n kanssa vielä mahdollisuus. Jos ei niin sitten ei. Sillä aikaa elän omaa elämääni ystävieni kanssa, mahdollisesti voin tavata tänä aikana myös muita miespuolisia henkilöitä joiden kanssa voisi kuvitella tulevansa hyvin toimeen. Mistä sitä tietää mitä nurkan takana on? Unelmien lätkänpelaaja BMW:n vitossarjalaisen kanssa?