Viimeiset pari, tai puolitoista vuotta, ei ihan mutta melkein, tuli oltua baarissa ja viihteellä aika useaan otteeseen per viikko. Nyt tällä viikolla ku olen ollut sekä keskiviikkona että perjantaina elämä alkaa tuntua taas normaalilta. Hauskalta. Ei ole ikävä ketään. Saa istua mitä erilaisimpien tyyppien kanssa, eilen tapasin parikin uutta tyyppiä, erikoisin tuttavuus oli ehkä ranskalainen homomies joka ei lakannut kehumasta sitä kuinka kaunis olen. Ja kun lopulta puhuttiin enemmän niin hän oli vakuuttunut että olen myös loistava tyyppi. Ihana. Sitten tyttöjen kanssa siitä kunnon tanssimestaan ja siellä vedettiin, kunnes toiselle tuli paha olo ja piti lähteä. Surku tuli vähän, olisin halunnut vielä vetää drinkkejä ja tanssia. Nääh, ensi viikolla pitää oikeasti alkaa hankkia rytmiä päivään, ajattelin että torstai tai perjantai olisi hyvä aloituspäivä. Katselee sitä sitten lähemmin. Tampereella näkyilen ainakin maanantaihin asti, ellen jopa tiistaihin. Katsellaan. Yritän kotona lisäillä jotain kuvia, varsinkin kun hiukseni ovat olleet tässä melkein täydellisillä kiharoilla pari päivää. Ja kait se on pakko myöntää että vähän o ikävä kuitenki Saksaan lähtevää miehen vätystä josta ei koskaan tule minun. Plääh. Depis.