Jostakin syystä olen sen verran hullu että jossakin vaiheessa kaikkia ihmissuhteita alan epäillä ihmisten motiiveja. "Nyt tuo tulee mun kanssa kaupungille/elokuviin/syömään koska sitä ja tätä ja tota..." loppujen lopuksi viimeisin epäilykseni on aina se että ihmiset tekevät asioita jotta voivat sitten lopulta satuttaa minua jotenkin. Tällä hetkellä ystävyyssuhteissa menee aika hyvin, yllättävää. Vainoharhaisuus ei ole nostanut päätään, vain tietty varauksellisuus, mutta siitäkin aletaan päästä. En yleensä tietoisesti ajattele toimintamallejani mutta huomaan niitä kun myöhemmin mietin. Yritän päästä niistä huonoista eroon. Tsemppaan itseäni kun huomaan jotakin vainoharhaisuuteen viittaavaakin. Yritän päästää ihmiset oikeasti lähelle, siinä suhteessa olen vielä alkuvaiheissa mutta tiettyjä edistymisestä kertovia merkkejä on ilmassa.

Olen ollut viimeisen vuoden aikana niin kovin rohkea ja tehnyt asioita joista en uskonut selviäväni tai uskaltavani. Pääsin ylioppilaaksi, se tuntui aina olevan niin kaukana, kunnes se päivä sitten tuli, olen karsinut ihmissuhteita joista oli minulle vain haittaa ja jotka vain imivät energiaa, lensin Saksaan, ihan yksin, ihmisen luo jota en kunnolla tuntenut. Ehkä ensi vuodesta tulee yhtä hyvä. Ehkä pääsen opiskelemaan, vaikka en pääsisi toivon että teen jotain muuta mitä haluan. Että olen taas rohkea.