Haluan kadota, olla olematta, muille kuin itselleni, ehkä sisaruksille. Olla vain. Ilman turhuutta, ilman tärkeyksiä. Ilman pakkoa, ilman vaikeuksia, ilman tunteita, ilman kipua.

En osaa sanoa miten voisin toteuttaa tuon. En mitenkään, elänhän minä sittenkin tätä elämää, enkä voi pistää sitä pois päältä. En voi, vaikka haluaisin. Niin kovasti.

Ja ihmiset. En halua nähdä heitä, en halua! Muita kuin niitä harvoja ja valittuja ja heitäkin hyvin harkitusti.

 

Tämä sekava olotila tappaa mut. Minä haluan elämän, oman. Itseni. En halua olla tälläinen. Haluan jotakin joka tappaa minut. Haluan liikaa, itseltäni ja muilta. Ja sitten kun jokin asia tai ihminen lipsuu pois, en kestä. En pysty ja haluan taas kadota...