Käytiin tänään Annan kanssa solariumissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni, oli aika rentoa. Suosittelen jos ei pala helposti ja jos haluaa vähä päivetystä. Olihan se vähän hassua maata sellaisessa putkessa tai oikeastaan kuvussa, mutta jotenkin rentouttavaa.

Tänään on ollut monijakoinen päivä. Intoa, maanisuutta, väsymystä, pohdintaa tulevaisuudesta; onko minusta pääsemään oikeustieteelliseen, mitä minä oikein haluan. Välillä sitä ajattelee että olisi tyytyväinen elämäänsä jos saisi vain pitää jotkut ihmiset ja saisi tehdä kaikkea mitä haluaisin, mutta ei se ainakaan minulle tarkemmin ajatellen riittäisi.

Jotenkin tänään olen epätyytyväinen itseeni, tunnen itseni huonoksi, kaikessa. En osaa kirjoittaa, edes tähän, syön liikaa, mietin liikaa, en pysty edes säästämään rahaa, tuhlaan. Iltaa kohden tuntuu että mikään ei toimi. Kaikki on jotenkin, olemantonta, mitäänsanomatonta, tai vain huonosti.

En halua mennä huomenna töihin, haluan olla kotona ja lukea kirjoja ja katsoa elokuvia sekä vain maata. Jotenkin uskon että tämä liittyy siihen että tänään pääsi "pitkästä aikaan" vaihtamaan kuulumisia miehen kanssa joka luurailee siellä Saksassa (pyrin välttämään me muotoa sekä omistusmuodon käyttämistä, en sillä etten haluaisin käyttää niitä, mutta en koe että voisin sanoa niin, tilanne on vaikea...) ja nyt masentaa. On ikävä, ehkäpä, haluaisi puhua, kunnolla, oikeasti, vaikkapa sitte Skypessä, ihan sama. Oikeastaan minulle kelpaisi vaikka minuutti päivässä että näkisimmi kasvokkain, ottaisin sen, minä niin ottaisin sen.... En miettinyt, minulla oli kaikki hyvin, mutta ehkä se vain vaikutti siltä, kun tarpeeksi uskotteli että en tarvitse häntä, en halua tietää, minua ei kiinnosta. Mutta ei se niin mene. Ei vain mene. :/