Pohdin sitä että luovuttaisin tämän päivän kanssa ja menisin nukkumaan. Alkaa sen verran väsymys painaa. Herätys ollut jo 7.30 ja vasta ihan hetki sitten tulin kotiin. Päivän saldona on hämmentävä ryhmätyö EY-tuomioistuimen ennakkopäätöksistä, paksu kaulahuivi, uusi t-paitamekko, vähän paksumpi lompakko, rämpimistä tuolla kylmässä, ystävyyssuhteiden ylläpitoa, hiukan pahaa mieltä ja masennusta - mutta sekin johtuu etupäässä omasta päästä. Operaation unohdus etenee. Ehkä. Haaveissa siintää ensi viikon lopussa Tampere. Se legendaarinen kaupunki jossa on niin paljon kaikkea minulle tärkeää. Tai siis kaupungissa ja sitte siinä vieruskunnassa, Pirkkalassa. Päätä särkee nyt sen verran että on panacod aika. Minulla on vielä säästössä niitä panacodeja joita sekoitetaan veteen ja juodaan siitä, peruja viimevuotisesta nielurisaleikkauksesta. Kyllä noilla lähtee kaikki säryt ja kivut etten sanois. Saa ehkä kaupan päälle myös hitusen hyvää oloa.