• lähtö
  • kadotettu aika
  • kadotetut ihmiset
  • paikat joihin et koskaan enää palaa

 

Viimeks kun mun elämä muuttu mä en ehtiny edes tajuta sitä. Syntämästäni asti mun elämässä olleet ihmiset eivät enää olleet täällä, minä lähdin lapsuudenkodistani lopullisesti. Vaikka silloin oli paljon surua niin sain kuitenkin paljon uutta ja tärkeää, ihmisiä joiden arvon tajuan vasta nyt. Mutta tällä hetkellä. Mä tiedän, mä jätän taakseni taas paljon. Ja se on vaikeampaa näin kun sen tajuaa. Niin paljon surullisempaa. Tämä muutos ei ole niin suuri, mutta mä tiedän että mun elämässä kaikki tapahtuu neljän vuoden sykleissä ja nyt on taas tullu se aika että kappaan kimpsut ja kampsut ja sanon morot. Mutta erilaista on se että tällä kertaa mä tiedän että ne tärkeimmät pysyy, ja ehkä mäkin pysyn tässä kaupungissa ja käyn koulussa junalla. Kuka tietää.