Luen tässä kirjaa Perhe- ja perintöoikeuden alkeet. Siitä monimutkaiset aivoni pääsivät sellaiseen aihealueeseen kuin avioliitto ja perhe. Haluaisin keskustella kovasti jonkun kanssa siitä miltä tuntuu omistaa ydinperhe. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan, juuri sitä äitiä, isää, paria lasta, omaa asuntoa, autoa. Sitä kun kotoa ei muuteta pois heti kun mahdollista, sitä kun ruoka-ajat ovat aina olleet olemassa. Joskus haikailen tuollaista elämää. Mietin että millainen olisin jos olisin aikoinani saanut isän, omakotitalon, ruoka-ajat, koiran, oikean perheen. En sano ettei nykyinen perheeni olisi oikea, se on, mutta erikoinen. Mietin että miten erilainen olisin, pohtisinko asioita näin paljon, hyväksyisinkö kaikki sellaisina kuin he ovat, olisivat nykyiset ystäväni ystäviäni, olisinko onnellisempi, asuisinko edelleen kotona? Kaikista hauskinta tässä on se että kaikki tämä edellä kuvailemani oli niin kovin lähellä, meillä oli tontti katsottuna talolle, olimme aloittamassa rakentamaan, kunnes äitini pilasi kaiken kuten hänellä tapana on. Itsehän en mistään mitään muista, olin ehkä vuoden. Mutta minulle on kerrottu. Eräs ihminen sanoi minulle että mikään ei olisi toisin, äitini olisi silti tehnyt samat virheet, sama ihminen kun on, elämäni ei olisi ollut tätä kummempaa, en välttämättä olisi minä, se josta ko. ihminen välittää, olisin erilainen joten miksi miettiä. Olen minä, haluaisinko olla kukaan toinen?

Tämä pistää taas miettimään sitä asiaa että mitä mieltä tämä nykyinen minäni on avioliitosta ja perheestä yhteiskunnallisena instituutiona. Eikö täyttä elämää olekkin mahdollista elää myös ilman niitä? Onko se loppujen lopuksi helpompaa, haluanko lapsia, haluanko naimisiin, haluanko minä mitä. Mihin minä uskon, siihen että voisin rakastaa jotakuta niin paljon että lupaisin olla hänen kanssaan koko loppuelämäni, vai siihen että kaikki ihmiset kuitekin lopulta lähtevät. Haluanko opettaa lapselleni elämää vai sitä mitä haluaisin että elämä on? Haluanko näyttää että elämässä tärkeintä on se että on isä ja äiti ja oma talo, vai se että on oma itsensä ja tekee omia päätöksiään huolimatta siitä mitä ympäristö sanoo. Mietin liikaa. Tiedän. Nyt lopetan.