Olen jo jonkin aikaa kärsinyt ideavihkosen puutteesta, siis sellaisen vihon jota voisi kuljettaa mukanaan joka paikkaan. Koska tunnetustihan parhaat ideat tulevat juuri silloin kun ei ole mitään mille kirjoittaa niitä ylös. Ajattelin siis maksimoida ideoideni ikuistamisprosentin tälläisellä vihkosella, joka kulkisi mukanani kaikkialle, näin siis teoriassa.

Asiasta ööhön. Puhuin juuri puhelimessa kokonaisen tunnin tapaisen, sen miehen kanssa jota tapailen. Tai meillä on suhde, tai jotain muuta yhtä epämääräistä. Olen kyllä maininnut tästä aiemmin. Tämä on siis se ihminen jota kävin moikkaamassa Saksassa, no se matka oli myös itseäni varten etten nyt sentään pelkästään sitä miestä sinne mennyt pällistelemään vaan myös maailmankuvaani avartamaan. No mutta siis hän on siellä vaihdossa, nyt tosin Suomessa, epämääräisen ajan. Odotan päätöksiä tuosta aika-asiasta jotta voisimme sopia että milloin nähdään ennen kuin hän lähtee takaisin. Nytkin ikävä on kova kun välissä on 500 kilometriä. Nyt sentään on vielä samassa maassa. Pohdin tässä aiemmin tänään että miten on ees mahdollista olla ikävä ja näin kova halu nähdä sellaista ihmistä jonka on tuntenu vasta puolisen vuotta. Tämä on ihan älytöntä. Ja sekin että tunteet on ilmeisesti samat siellä toisellaki suunnalla. 

No joo. Se siitä ennen kuin vajoan tuohon suohon. Seuraavaksi ajattelin pistää kuvia mun kaapin ovista kun stailasin ne uudelleen. Yritän vielä saada kuvia mun uusista kengistä ja mekoista kunhan saan jonkun kuvaamaan mua.