Tarkoitus olisi lukea Eurooppaoikeuden luentotenttiin maanantaille, mutta kun väsyttää ja tulin just viiiden tunnin luennolta niin ei oikeastaa kauheasti jaksais. Eli katson ensin Watchmenin ja sitten saatan lähteä laskemaan Messilään mäkeä, uimapatjalla, oi kyllä, luitte oikein. Eräät ystäväni ovat saaneet loistoidean joka vaatii toteutumista. Joko tänä vkl tai sitten joku toinen. Katselee nyt.

Elämästäni on tullut yhtä katselua. Ainakin niiltä osin jotka riippuvat toisista ihmisistä. Se ärsyttää. Mikään ei ole varmaa, mitään suunnitelmia ei voi tehdä, kaikki toisista riippuvainen on kirjaimellisesti toisista riippuvaista, kaikilla mittareilla, en pidä siitä. Mutta onneksi minulla on olemassa myös muista riippumattomia suunnitelmia, A. haen Turkuun B. jos en pääse, haen Englantiin/lähden Rovaniemelle avointa opiskelemaan vielä lisää ja haen sitten Rovaniemelle. Okei Turun suunnitelmassakin on toisista riippuvaisia elementtejä, eli se että mistä saan 140 euroa ja risat jotta voin ostaa pääsykoekirjat sekä se että mitä läheisimmät ihmiset sanovat noista mun kauemmaksi muuttoideoista. Alan hiljalleen vasta tajuta miten riippuvaisia me kaikki olemme toisistamme, varsinkin niistä läheisistä ihmisistä. En ala miettiä sen tarkemmin koska pidän mieluummin illuusioni oman päätöksentekoni tärkeydestä ja harhan siitä että muut eivät vaikuta tärkeisiin tekoihini ja päätöksiini.