Jos ihminen selittää että ei oikeastaan välitä niin paljoa kuin toivoisi ja jos haluaa lopettaa yhteydenpidon. Mitä keskusteltavaa siinä enää on? Eikö tuossa tapauksessa kaikki ole jo sanottu? Onko enää mitään muuta ideaa siinä keskustelussa kuin se että varmennan hänen päätöksensä, ei minulla ole enää sijaa missään mikä liittyy häneen, eikö tuo ole sellainen teko joka erottaa meidän elämämme toisistaan? Otan tämän ehkä kevyemmin kuin olisin ottanut vuosi sitten. Olen kasvanut ihmisenä tai jotain.... Tai sitten tiesin koko ajan että tämä tapahtuu, yritin tehdä tämän itsekin mutta viimeisin kerta päättyi siihen että mr. Germany majoittui luokseni viikoksi ja se siitä yrityksestä päättää yhteydenpito. Minulle ei anneta edes niskoittelu mahdollisuutta vaan lähetetään kirje kotiin. Voi jeesus millaista pelkuruutta, tai sitten, kuten minä ajattelen, lopullisen ratkaisun hakemista. Sen hän sitten ilmeisesti saikin. Ainakin mitä minuun tulee. Itsellä ei oman elämäni aiempien katastrofien selvittelyjen välissä riitä aikaa enää tähän uusimpaan.