Jäin äsken koukkuun USA-Norja peliin. Jossakin vaiheessa varmaan USA tulossa vastaan niin kannattaa tsekkaa kilpakumppanin heikot kohdat. Tosin Norja ei ehkä saa niitä edes esille. Mutta toivon että tästä tulis jotain osviittaa joukkueesta. Suht tiukalta näyttää toi USA:n peli, selvät, suoraviivaiset linjat sekä nopeat syötöt. Ei näytä olevan mitään turhia jahkailuja niillä. Tuo norjalaisten tuohu näyttää välillä jotenkn, hmmm... mitenköhän sitä nyt kuvaisi, no kiekkoja menetetään, pyöritään ympyrää, sellasta jotenkin epätarkkaa. Sitä on aika vaikea sanoa että mikä edes tekee joukkueesta hyvän. Toivon että tänä vuonna, huolimatta kaikista jäkättäjistä ja piruja seinille maalavista ihmisistä, Suomen joukkue olisi valmis ja tarpeeksi vahva ja nälkäinen voittaakseen sen kullan. Samanlainen nälkä päälle kun Torinossa ja lisätään siihen vielä ripaus taitoa ja maalintekoa sekä onnea ja se on siinä. U can do it!!!

Mitäs muuhun elämään. Ei kait oikeastaan mitään. Yritän lopettaa tyhmän, turhan ja ennenkaikkea hyödyttömän ja kiduttavan yhteydenpidon P:n kanssa. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa että hän tulee olemaan poissa maasta 1,5 vuotta. Eikä sitä että hän ei välttämättä edes haluaisi katsella minua vaikka olisinkin täällä. Aion alkaa elää taas normaalia elämääni ja pohdin edellistä lausetta. Haluan uskoa että tästä ei olisi tullut mitään vaikka oltaisikin jopa samassa kaupungissa, tiedän että huijaan vain itseäni, mutta ehkä jos sitä tarpeeksi kauan hokee siitä tulee totta? Olenhan onnistunut vakuuttamaan itseni siitä että elämäni ensimmäistä 16 vuotta ei ollut olemassakaan, ja jos oli niin se tapahtui kuin jossakin tarinassa ei minun muistoissani, niin en usko että tämän asian poistaminen/toiseksi muuttaminen tulee olemaan niin vaikeaa. Ihmisen aivot ja muistot ovat helposti huijattavissa. Itsepetos paras petos etten sanoisi. Eikö jokainen ole vapaa itse luomaan oman todellisuutensa, ehtona se ettei sillä satuta muita?