Huomaan että ajatukseni kulkevat rataa: "lue LISÄÄ! olen nyt sivulla x mutta minun pitäisi olla sivulle x+20, lue lisää. jäänkö Saksaan viikoksi, tuleeko kauhea ikävä jos nähdään vain päivä, pari?? miksi sä mietit noita? mieti LUKEMISTA! oikeustieteellistä! haaveita! nyt olen sivulla x+2, pitäisi olla edelleen sivulla x+20, vähintään. muut jotka hakee lukee varmaan paljon enemmän..."

Olen huomannut että stressitasoni ja ahdistukseni ovat kasvaneet huomattavasti, no luonnollisesti koska aiemmin vietin päiväni haaveillen ja luin ehkä vähäsen kriminologiaa siinä sivussa, haaveilin lisää... näin ihmisiä. Nykyään, no luen. Lenkkeilen, näin joskus harvoja ja valittuja... Luen lisää ja lisää ja lisää. Ja ahdistun kun en lue enempää. Nytki takaraivossa kolkuttaa pieni nalkuttava Nora joka haluaisi että tekisin parhaillaankin muistiinpanoja aiheesta "Rikosoikeuden perusteet".