Lista menetyksistä ja epäonnistumisista tähän astisessa elämässä:

 

äiti

isä

normaali arki

toiseksi pisin ystävyyssuhde

fyysinen koskemattomuus

henkinen koskemattomuus

herra Satuilija

herra Saksa

perhe

suku

toivo (mutta uudelleen löydetty jälkeenpäin)

mielenterveys (mutta uudelleen löydetty jälkeenpäin)

pikkusisko (mutta tuotu takaisin, läheisempänä)

nuoruus, ikävuodet 13-16

yläaste kadotettu kokonaan

totuus äidin aiemmasta elämästä

erinäisiä ystävyyssuhteita kadotettu useampikin kappale

pari E:tä kadotettu YO-papereista

pitkän matematiikan lukeminen

taitoluistelun lopettaminen (harmittaa koska olin siinä vielä todella hyvä, kilpajoukkueessa)

 

Kun tätä listaa tarkastelee näin, niin yksi tuolla ei kyllä kauheasti paina. En ymmärrä ihmistä joka ajattelee että kirje jolla hän ilmoittaa ettei välitä minusta ja ettei halua olla tekemisissä niin auttaa minua tällä hetkellä kun kaikki menee muutenki päin helvettiä. Toisaalta kaipa sitä paskaa kannattaa kaataa niskaan silloin kun toinen on muutenkin jo siellä korviaan myöten, ainakaan paskassa jumissa oleva henkilö ei voi valittaa kun ei saa edes suutaan auki.

Nyt elämäni on virallisesti paskaa.

Paitsi että minusta ei oikestaan edes tunnu siltä. En oikeastaan ole sössiny elämäni aikana vielä mitään niin pahasti että se painaisi kaiken hyvän rinnalla enemmän. Ihmiset rakastavat minua. Lähden reissuun toukokuussa. Aion päästä oikkikseen. Ehkä se tästä. Kunhan vähän aikaa kuluu ja alkaa se hyvä putki.