Lista menetyksistä ja epäonnistumisista tähän astisessa elämässä:
äiti
isä
normaali arki
toiseksi pisin ystävyyssuhde
fyysinen koskemattomuus
henkinen koskemattomuus
herra Satuilija
herra Saksa
perhe
suku
toivo (mutta uudelleen löydetty jälkeenpäin)
mielenterveys (mutta uudelleen löydetty jälkeenpäin)
pikkusisko (mutta tuotu takaisin, läheisempänä)
nuoruus, ikävuodet 13-16
yläaste kadotettu kokonaan
totuus äidin aiemmasta elämästä
erinäisiä ystävyyssuhteita kadotettu useampikin kappale
pari E:tä kadotettu YO-papereista
pitkän matematiikan lukeminen
taitoluistelun lopettaminen (harmittaa koska olin siinä vielä todella hyvä, kilpajoukkueessa)
Kun tätä listaa tarkastelee näin, niin yksi tuolla ei kyllä kauheasti paina. En ymmärrä ihmistä joka ajattelee että kirje jolla hän ilmoittaa ettei välitä minusta ja ettei halua olla tekemisissä niin auttaa minua tällä hetkellä kun kaikki menee muutenki päin helvettiä. Toisaalta kaipa sitä paskaa kannattaa kaataa niskaan silloin kun toinen on muutenkin jo siellä korviaan myöten, ainakaan paskassa jumissa oleva henkilö ei voi valittaa kun ei saa edes suutaan auki.
Nyt elämäni on virallisesti paskaa.
Paitsi että minusta ei oikestaan edes tunnu siltä. En oikeastaan ole sössiny elämäni aikana vielä mitään niin pahasti että se painaisi kaiken hyvän rinnalla enemmän. Ihmiset rakastavat minua. Lähden reissuun toukokuussa. Aion päästä oikkikseen. Ehkä se tästä. Kunhan vähän aikaa kuluu ja alkaa se hyvä putki.
Kommentit