Omituista. Olo tuntuu todellakin omituiselta. Ehkä jos tosissani alkaisin tehdä jotakin. Tarkoitan nyt tällä hetkellä, mutta tarkoitan myös yleensä. Esimerkiksi töihin voisi mennä. Avoimessa alkaa tammikuun lopulla se Eurooppaoikeus kurssi. Sitä tulee tässä ollessa mietittyä kuinka helppoa onkaan vain istua kotona. Tehdä vain niitä asioita mitä haluaa. Tähän jää koukkuun, eikä lopulta edes osaa tehdä mitään sen eteen että tekisi jotain. Kaikki normaalitkin jutut alkavat tuntua vaikeilta. Työkkärissä käyminen, KELA:ssa käyminen, töiden hakeminen, opiskelemaan hakeminen, oi lista on pitkä. Saamattomuus on tauti joka alkaa jäytää tietään kaikille elämän osa-alueille kun sen kerran on elämäänsä päästänyt. Arvatkaa vain kuinka vaikeaa voikaan olla siivota tätä kämppää josta on tulossa kauhea läävä. Sitä yrittää vähäsen ja sitten luovuttaa, koska ketä kiinnostaa? Alan ehkä hiljalleen itse kiinnostua, etupäässä itseäänhän varten ihmiset tekevät asioita. Kuka ei haluaisi että itsellä on hyvä olo? Sitä vain ei osaa aina sanoa mistä tulee hyvä olo, tai sitten tekee asioita joista tulee juuri sillä hetkellä hyvä mieli sekä olo ja vaikka tietää että jälkikäteen jää vain, rumasti sanoakseni, paskaa käteen, niin silti sitä tekee niin. Toisaalta yleensä ottaen kaikesta oppii. Tällä hetkellä yritän elää sillä mielellä että teen sitä mistä tulee hyvä olo, enkä pohdi liikaa. Viimeinen vuosi on mennyt hyvin tällä tyylillä. Ei liikaa miettimistä, mutta sitäkin pitää olla sopivassa suhteessa.

Nyt menen suihkuun ja laittamaan itseni, jotta voin mennä tekemään sitä mistä tulee hyvä mieli, eli hakemaan itselleni mekon joka oli sokoksella varauksessa. Sitten kiertelemään kirppareita etsien ystävälleni keittiönpöytää ja tuoleja. Tai näin ymmärsin.