Miksi mä en opi? Miksi miksi miksi? Tiedän että sattuu, mutta ajattelen että mitä sitten. Tällä hetkellä tosin on yllättävän hyvä olo. Jotenkin rauhallinen. Olen kietoutunut kaikkiin mulle tärkeisiin koruihin, sormus ja kaulakoru lahjoja sisaruksilta. Korvakorut Piialta, yhdeltä parhaista ystävistäni, jonka tiedän aina auttavan kun tarvitsen apua. Kuljin ulkonakin kaulassa villahuivi joka on lainassa Anitalta. Nämä muistuttavat minulle tärkeistä ihmisistä ja auttavat siinä että voi hyvästellä jonkun toisen. Sitä ajattelee varsinkin sisaruksista niin että ne ovat aina paikalla. Vanhemmat sisarukset tosiaan ovat olleetkin AINA mun elämässä. En tiedä mitään muuta. Aamulla ennen kuin piti lähteä junalle tuntui siltä kuin olisin pudonnut, tuntui mahassa ja pelotti. Jotenkin se että on toisen lähellä fyysisesti ja henkisesti on mulle liikaa. Ja varsinkin sitten kun pitää hyvästellä. Ironista että minä, joka en pysty käsittelemään toisten lähtöjä enkä sitä että joudutaan eroon, näen nyt ihmistä joka asuu Saksassa ja täällä Suomessakin ollessaan on 500 kilometrin päässä. Itsekidutus on ilmeisesti suurimpia huvejani. Onneksi minulla on elämässäni niin ihania ihmisiä että oloni tulee varmasti tänäänkin olemaan hyvä. Lähdemme ainakin ajelemaan, ehkä luistelemaan, katsotaan kestääkö kukaan olla ulkona tuollaisilla pakkaslukemilla. Anita lupasi pitää minusta huolta tänään. Olen kyllä ollu aika romuna tänään, nyt sain taas hommat kasaan ja nyt aion siivota, teen jotain hyödyllistä sillä aikaa kun odotan Anitaa.