Itkua, parkua, ikävää, surua, masennusta, hieman joulumieltä. Äyskimistä (etupäässä minulle), huutamista (etupäässä minulle), lahjoja (etupäässä pikkusiskolle :DD ), huonoa fyysistä oloa (minulla, johtuen pari yötä sitten saadusta ruokamyrkytyksestä), halua käpertyä johonkin nurkkaan ja unohtaa koko joulu. Ärsyyntymistä siitä että melkein kaikilla on täydellinen (tai ei niin täydellinen, mutta yhtä kaikki kuitenkin ON) perhe jonka kanssa viettää tämä yhdentekevä juhlapäivä. Kateellisuutta siis näin suomeksi sanottuna.  Hetkeksi helpotti kun kävin entisessä nuorisokodissani, siellä oli niitä ihmisiä jotka ovat asuneet siellä samaan aikaan tai vähän ennen tai vähän jälkeen. Ihmisiä jotka tajuavat että miltä tuntuu kun joku sukulainen ei käy ihan täysillä/on kuollut tms, tajuavat että se mitä luultavimmin vie joulumielen. Ei tarvinnut esittää ja oli mukavaa. Sitten piti mennä viettämään sukujuhlaa, ensin rauhoitella pikkusisko mukaan. Onneksi sekin meni sitten suhteellisen kivuttomasti, vaikka aina sitä on jouluna ja ennen sitä sellainen paha olo, henkisesti siis. Huomenna Tampereelle. Sisaruksia ja isosiskon perhettä moikkaamaan, ehkä se tästä. Ehkä kaikki vielä tästä. Ehkä.