Tajusin että olen viettänyt viimeisen kuukauden (melkein) vain nenä kiinni kirjassa, panikoiden sitä millä sivulla minun pitäisi olla. En ole kertaakaan ehtinyt tajuta että joissakin kohdin nurmikko vihertää jo, aurinko paistaa, ei..., olen vain tunkenut aurinkolasit päähäni ja viilettänyt kirjastolle kiireellä, jotta en menettäisi sekuntiakaan lukemisajastani. Aiempina keväinä olen ollut poissa koulusta, käynyt terassilla, istunut kavereitten vanhempien takapihoilla ottaen aurinkoa kalpeille jaloille.

Tänään minuun iski ahdistus. Nyt sirryn hakemaan allergialääkereseptini terveysasemalta ja sen jälkeen kipitän kotiin, siivoan, luen lisää. Ehkä ensi vuonna voin taas nauttia auringosta, ystävistä, keväästä. Mutta tänä vuonna jatkan paniikinomaista lukemistani. Kuinka kovasti haluaisinkaan kaikkea muuta. Kuinka kovasti haluan kuitenkin oikeustieteelliseen. Kyse on intressinpunninasta ja tänä keväänä olen jo omani tehnyt.