Lumiaurat ja ne rekat jotka vievät sen lumen pois, rakastan. Kuinka kovasti pidänkään siitä kun saa kävellä kotiin ilman että kukaan tulee vastaan ja joka toinen auto on joko lunta täynnä oleva kuorma-auto tai sitte tyhjä joka menee hakemaan lisää lunta. Se on jotenkin niin varmaa, tehokasta. Jotenkin minä vain rakastan niitä hetkiä. Sitä viittätoista minuuttia jonka kävelen kotiin aivan yksin, mutta kuitenkin keskellä niitä lumirekkoja ja kinoksia. Valkoisia kinoksia.

Rakastan sitä kun näen kotitalon. Tutut kulmat ja mäet ja varjot. Tutun suoran ja siitä käännöksen. Se kun pistän kylmän avaimen lukkoon ja käännän, ja ovi avautuu, minä asun täällä. Minä itse. Ja sitten se hetki kun suljen kotioven ja pääsen oikeasti omaan asuntooni, tähän pieneen yksiööni, joka on vain minun. Saan pomppia riemusta tai itkeä surusta. Saan olla mitä haluan ja saan pyöriä keskellä olohuoneen lattiaa jos siltä tuntuu. (Siltä tuntuu nykyään muuten aika usein.) Se toimii niin että mennään seisomaan keskelle lattiaa, sitten pää kohti kattoa, sitten pitää alkaa pyörimään ympyrää ja kädet seuraavat luonnollisesti perässä. Onnistuu yleensä vain silloin kun tekee oikeasti mieli ilmaista hyvää mieltä.

Pulkkamäki hyvän ystävän kanssa. Se on myös ihanaa. Kun pitää pitää pulkasta kiinni ettei se lähde liikkeelle ennen kuin toinen ehtii kyytiin. Kun yrittää ohjata edestä, tai kun on takana ja yrittää saada jalat kyytiin. Kun tulee hyppyri ja sitten lennetään ja nauretaan olan takaa kun ollaan ihan lumessa. 

 

Se tuoksu kun tullaan sieltä pulkkamäestä. Se on ihana. Sitä rakastan myös. Kun lumi alkaa sulamaan ja on puoliksi paakkuuntunut lapasiin, pipoihin ja kaulahuiveihin. Kun juostaan vessaan riisumaan vaatteita ettei koko kämppä kastuisi. Kyllä pidän tästä elämästä täällä Suomessa. Mä tiedän pitkästä aikaa missä mun koti on. Se on täällä ja kaikkien niiden ihmisten luona joita rakastan, se on kaikkialla siellä missä mä rakastan, kaikkialla siellä missä mulla on hyvä olla. Lumihangessa ihanien ihmisten kanssa, kesän extempore reissuilla, eri kaupungeissa.

Tänään mä rakastan mun elämää! Se on mun oma elämä, josta mä voin tehdä mitä vaan mä itse haluan!